Eliitin ja pukumiesten kisat, ei tunnelmaa. Esimerkiksi näin lipun hinnoista närkästyneet jääkiekkofanit ovat luonnehtineet kisoja jo ennen niiden alkamista. Pohjiksen verkkolehden toimitus jakautui Hartwall Areenalle kahtena ensimmäisenä kisapäivänä tutustumaan, onko asia kuten kansan syvät rivit uumoilevat.

Kisatunnelmaa etsimässä – perjantai 4.5.

Perjantaina ryhmämme STT:n vierailun jälkeen suuntasimme kohti Hartwall Areenaa. Kello oli noin kolme iltapäivällä, joka tarkoitti kisojen ohjelmassa sitä, että kisojen avausottelu USA-Ranska oli juuri päättynyt ja päivän toiseen otteluun Kanadan ja Slovakian välillä oli reilu tunti aikaa. Hallin pihalla tutustuimme sinne rakennettuun ja paljon mainostettuun Hockey Gardeniin, jossa tapasimme muutamia molempien joukkueiden faneja.

Kisa-aluetta täyttivät lukuisat yhteistyökumppaneiden teltat, joissa kisaturisteille jaettiin ilmaisia tuotenäytteitä. Keskelle oli pystytetty Restaurant Hall of Fame -nimeä kantava ravintola, jossa oli mahdollisuus nauttia ruuista ja juomista sekä katsella pelejä jättiscreeniltä. Jos korkeiksi vedetyt lippujen hinnat ovat tähän asti olleet kynnyskysymys hallille saapumista miettiessä, niin järkyttävän korkeat juomahinnat eivät ainakaan paranna tilannetta. Jopa sveitsiläisille faneille alkoi seitsemän euron ”virallinen kisaolut” tuntua jo melko rahastukselta.

Kaikki ei kuitenkaan ollut näin negatiivissävytteistä. Kisa-alueella näkyi lukuisia hymyileviä kannattajia, ja oman joukkueen ensimmäinen ottelu kisoissa jännitti varmasti. Päätimme ottaa muutaman fanin juttusille kanssamme, ja kysellä päällimmäisiä tunnelmia kisojen alla. Virallisessa kisakaupassa tapasimme torontolaisen pariskunnan, joka oli tullut seuraamaan Kanadan otteita näissä kisoissa. He kuitenkin paljastivat, että eivät olleet kaikkein kovimpia lätkäfaneja, vaan olivat voittaneet liput arvonnassa. Tästä huolimatta he olivat hyvillä mielin saapuneet Helsinkiin, jossa viettäisivät seuraavat neljä päivää.

- Pidämme todella paljon kaupungista. Se on kaunis ja turvallinen, ja lisäksi ihmiset ovat todella kohteliaita ja auttavaisia. Suomalaiset puhuvat mielellään englantia, ja se on hyvä, koska emme pärjäisi täällä muuten, Kanadan maajoukkueen pelipaitaan pukeutunut mies kertoi.

Seuraavaksi tapasimme slovakialaisista nuorista miehistä koostuneen porukan, joka suostui vaihtamaan kuulumisia alun pienen epäröinnin jälkeen. Miehet kertoivat olevansa Bratistalavasta, jossa järjestettiin vuosi sitten pidetyt MM-kisat. Porukan suunnitelmana oli viihtyä Helsingissä ainakin puolivälieriin asti, mutta mikäli Slovakian joukkue menee turnauksessa tätäkin pidemmälle, niin he lupasivat seurata joukkueensa otteita loppuun asti paikan päällä. Yhden miehen kädessä olleet liput innoittivat kysymään mielipidettä niiden hinnasta verrattuna esimerkiksi viime vuoteen. Porukka vilkaisi toisiaan, kunnes yksi totesi kaikkien ajatuksen: ”Prices are high.” Vastasimme, että suomalaiset tietävät sen kyllä, jolloin slovakialaiset jatkoivat, että viime vuoden kisoissa heidän kotimaassaan liput olivat olleet jopa puolet halvempia. Lopuksi tiedustelimme vielä porukan suosikkipelaajaa, eikä vastaus tullut yllätyksenä. Slovakian joukkueen järkälemäinen kapteeni Zdeno Chara taitaa olla jokaisen slovakin suosiossa.

Nappasimme  hihasta myös Vancouverista saapuneita Kanadan paitoihin pukeutuneita kannattajia. Isä ja noin 12-vuotias poika olivat lähteneet kaksistaan Suomeen viikonlopun kestävälle matkalle seuraamaan ensimmäisiä MM-kisojaan. Ohjelmassa heillä oli perjantaina Kanada-Slovakia ja lauantaina toinen ottelu. ”Tomorrow we are going to see Canada beat USA”, kuten isä luonnehti lauantai-illan Pohjois-Amerikan välienselvittelyä. Haastattelussamme ilmeni, että Helsinki on kaupunkina hyvin samanlainen kuin Vancouver, suurimpana yhtäläisyytenä vihreät puut ja vastaava ilmasto. Lippujen hintoja he pitivät suhteellisen kalliina, mutta silti järkevinä ja ihan perusteltavina, sillä kuten Vancouverin NHL-otteluissa, niin myös MM-kisoissa näkee parhaat pelaajat. Suosikkipelaajikseen turnauksessa poika mainitsi Kanadan kapteenin Ryan Getzlafin ja Yhdysvaltojen Bobby Ryanin. Pojan harmiksi hänen suosikkipelaajansa Sidney Crosby, jonka pelipaita hänellä oli päällään, on kärsinyt aivotärähdyksistä eikä näin ollen tullut kisoihin mukaan. Suomalaisista maininnan sai heidän kotipaikkakunnallaan Vancouver Canucksissa pelaava Sami Salo, jota tosin ei myöskään nähdä kisoissa.

Areenan sisällä – lauantai 5.5

Toisena kisapäivänä ohjelmassa oli hallin sisällä käynti. Kuten muihinkin viikonlopun niin sanottuihin huonompien maiden kohtaamisiin,  niin myös lauantaina kello 15 alkaneeseen Sveitsi-Kazakstan-otteluun oli jaettu ilmaislippuja. Tähän otteluun oli myös toimitus saanut käsiinsä ilmaislipun, jolla lähdettiin aistimaan tunnelmaa hallin sisäpuolelta.

Sveitsiläisiä oli katsomossa muutama sata, ja Kazakstanistakin oli faneja paikalle saapunut viitisenkymmentä. Äänekkäimmät heistä istuivat ymmärrettävästi hallin kaukaisimmassa nurkassa, halvimmilla mahdollisilla paikoilla. Yllättävän hyvin tämä vajaan 20 henkilön ydinryhmä sai silti ajoittain äänensä kuuluviin rytmikkäillä ”Kazakstan! Kazakstan!” -huudoilla. Sveitsiläisfanit eivät paljon viitsineet joukkueensa kannattamiseen osallistua, joskin he näyttivät silti paikalle saapuneille suomalaisille, mitä on eurooppalainen kannatuskulttuuri. Muuten lievästi sanottuna hiljaiseen halliin eloa toivat vieraamme Keski-Euroopasta, jotka taputtivat pelikatkoilla hallin kaiuttimista soineiden kappaleiden tahtiin sekä aloittivat omia laulujansa satunnaisesti, joihin yhdyttiin hallin molemmin puolin. Mieleen jäivät myös sveitsiläisten oheisrekvisiitta. Sveitsin lippujen lisäksi hallilla oli mahdollista nähdä erilaisia päähineitä, mieleenpainuvimpana ehkäpä kypärä, jossa oli kymmeniä pienen pieniä lippuja kiinni. Olipa yhdellä innokkaalla fanilla mukana jopa lehmänkello, jota hän innokkaasti heilutteli.

Yleisömääräksi ilmoitettiin ottelussa 7200, jossa lienee silti 1000-2000 katsojaa ilmaa. Yläkatsomoissa oli väkeä kohtuullisesti, mutta alakatsomot eivät olleet läheskään puolillaan. Itse ottelusta ei suurta urheilunjuhlaa muodostunut Sveitsin oltua odotetun verran parempi maalein 5-1. Maalin tullessa tunnelma toki kohosi aina tavallisen SM-liiga ottelun tasolle puolen minuutin ajaksi, mutta muuten hallissa oli vaisu tunnelma, vaikka ennen ottelua tunnelmaa nostattanut jäälle heijastettu valoshow ja kansallislaulut antoivat odottaa vähän enemmän meteliä.

Sveitsi-Kazakstanista ei otteluna pysty vetämään kuitenkaan vielä suuria johtopäätöksiä, ja isompien maiden astellessa jäälle on tunnelma varmasti parempi. Suomen ottelut ovat olleet melkein loppuunmyytyjä, joten kotiyleisö tullee pitämään meteliä hallissa aina kun Leijonat pelaavat. Tilanne vaikutti myös paremmalta kuin Tukholmassa pelatuissa alkusarjan otteluissa, sillä Globenin hallin punaiset penkit loistivat tyhjyyttään alkusarjan ensimmäisissä otteluissa, ja lipunmyynti on ollut tuloksellisesti heikompaa kuin Suomessa. Suomessakin on kuitenkin Tukholmaa paremmista tuloksista huolimatta syytä miettiä, onko ulkomaalaisille kannattajille 70 euroa yhdestä ottelusta liian kova kipuraja ja olisiko heitä tullut enemmänkin Helsinkiin täyttämään hallia. Alhaisemmat lipun hinnat olisivat myös mahdollisesti tuoneet suomalaisia satunnaiskatsojia muihinkin kuin Suomen peleihin.