Näytelmäanalyysi – Paha äitipuoli

Marina Meinanderin ja Kirsi Porkan käsikirjoittamaa ja ohjaamaa ”Paha äitipuoli” -näytelmää esitettiin keväällä 2016 Suomen Kansallisteatterissa. Näytelmä kertoi yksinhuoltaja Sarista, jolla oli 13-vuotias tytär Roosa. Sari tutustui baarissa Otsoon, ja pian he muuttivat yhteen Otson luokse. Otson 16-vuotias tytär Rosa ei aluksi pystynyt hyväksymään asiaa, eikä hän myöskään pitänyt Roosasta yhtään. Rosa asui kuitenkin välillä äitinsä Annen (oikealta nimeltään Agnetan) luona. Näytelmässä esiintyi myös Roosan mummo.

Näytelmän voimana oli rakkaus ja vastavoimana viha. Se näkyi siten, että Sari halusi kovasti oppia rakastamaan myös Rosaa, vaikka Rosa vihasikin Saria. Ristiriitana näytelmässä oli Sarin ja Otson tuleva yhteinen vauva. Sari halusi lapsen, mutta Otso ei myöhemmässä vaiheessa enää halunnutkaan.

Sarin motiiveita olivat saada Rosa pitämään hänestä ja Roosasta sekä onnistua elämään Otson kanssa rakastuneina. Roosa yritti selvittää, keitä hänen perheeseensä kuului, ja Roosan mummo taas laski päiviä, kuinka kauan hänen pitäisi vielä elää. Otso luuli haluavansa uuden perheen ja Anne halusi ex-miehensä takaisin. Rosa yritti parhaansa mukaan olla itsepäinen, koska hän ei halunnut muutosta elämäänsä.

Esteenä Sarin ja Otson suhteeseen oli Otso, koska häntä ei enää kiinnostanut yhteiselo. Ainoana yhdistävänä tekijänä oli heidän yhteinen vauvansa, joka pitäisi heidät yhdessä, vaikka Otso ei oikeastaan edes halunnut vauvaa. Otso luuli aluksi Sarin olevan kimallekenkiin pukeutuva biletyttö, mutta todellisuudessa hän olikin tavallinen kotiäiti. Myös Anne oli Sarille este. Saria nimittäin ärsytti, kun Anne kävi heillä hakemassa tavaroitaan ja tapasi Otsoa. Annen (oikealta nimeltään Agnetan) ja Otson välien lämpeneminen oli Sarille kova paikka.

Roosan ja Rosan välillä ilmeni jännitteitä, vaikka Roosa yritti olla mukava. Rosaa ei näyttänyt kiinnostavan mikään muu kuin hän itse. Rosan ja Sarinkin välillä oli jännitettä, sillä Sari ei pystynyt rakastamaan Rosaa kuin omaa tytärtään, koska Rosa oli ilkeä Roosalle.

Sari pyrki voittamaan esteensä sanomalla Otsolle, ettei aio tehdä aborttia. Hän yritti myös saada Otson huomion häiritsemällä tätä. Se johti siihen, ettei Otsoa enää kiinnostanut mikään. Sarin ja Otson riitely vaikutti myös muihin, minkä vuoksi Roosa muutti pois kotoa.

Näytelmän käännekohdassa Rosa lämpeni Roosaa kohtaan. Rosa huolestui Roosasta, kun tämä jutteli tuntemattoman miehen kanssa videopuhelun välityksellä. Rosa tajusi välittävänsä Roosasta.

Lopussa henkilöt kertoivat omat näkemyksensä tulevaisuudessa. Osa näkemyksistä oli jopa ristiriidassa keskenään. Näytelmän loppuratkaisu ei siis ollut perinteinen, vaan katsojan täytyi tulkita se itse.

Näytelmän teemana oli läheisen rakkaus. Kaikki henkilöt eivät huomanneet sitä aluksi ollenkaan, mutta loppua kohden se tuli esiin. Esimerkiksi Rosa ymmärsi siskon merkityksen sekä Roosa sai tietää, keitä hänen perheeseensä kuului. Toisilleen tuntemattomat ihmiset huomasivat toisten ihmisten olevan samankaltaisia kuin he itse.

Lavastuksena oli koko näytelmän ajan Otson talo Järvenpäässä. Vasta viimeisessä kohtauksessa lavastusta muutettiin, kun olohuoneen seinä siirrettiin pois ja tilalle tuli katettu ruokapöytä. Näyttämön sivua käytettiin niin metsänä kuin myös Annen asuntona. Vaikka näyttämö oli pieni, sitä hyödynnettiin hyvin. Seinille heijastetut kuvat sekä videot olivat iso osa lavastusta. Puvustus oli monipuolinen sekä puvut sopivat henkilöiden persooniin. Parenteesit helpottivat näyttelijöiden näyttelemistä ja samaistumista kohtauksiin.

Kieli oli puhekieltä ja aika räväkkää. Riitakohtauksissa henkilöt käyttivät paljon kirosanoja. Roosa ei kiroillut ollenkaan, jos häntä ei yllytetty. Rosa taas käytti melkein joka lauseessaan jotakin kirosanaa. Kieli kertoi paljon henkilöiden luonteesta ja myös sivistyksen tasosta.

 

Artikkelin kirjoittaja

Ole hyvä ja kommentoi omalla nimellä hyvien tapojen mukaisesti.

Jätä kommentti