Bonnie ja Clyde – salaisuuksia ja sisukkuutta

Iida Hämeen-Anttilan ja Essi Räisäsen Teatteri Jurkassa esitetty traaginen tositapahtumiin perustuva näytelmä Bonnie & Clyde kertoo nuorestaparista, joka innostuu ryöstelemisestä ja sen tuottamasta mielihyvästä. Vaikka alkuperäinen tarina ei olekaan suomalainen, näytelmässä kuitenkin näkyvät suomalaisuus ja suomalaisen identiteetin kehitys.

 

Bonnie on työhönsä kyllästynyt nuori nainen, mutta liian sisukas ottamaan lopputiliä. Hän kertoo syntyneensä ja viettäneensä koko elämänsä pikaruokalassa, jossa hän yhä työskentelee. Bonnien sitkeä luonne kuvaa suomalaisuutta, sillä periksi ei anneta ennen kuin on pakko. Clyde on rempseä juuri vankilasta vapautunut mies, jonka elämä on hajalla. Hän hakee lohtua ruokapaikasta, jossa soitettavat laulut tuovat hänelle tuntua tutusta ja turvallisesta. Kukapa suomalainen ei viihtyisi tutulla ja turvallisella alueella?

 

Bonnien ja Clyden yhteinen taival alkaa, kun Clyde tarjoaa Bonnielle kyytiä pikaruokalasta kotiin. Tunnelma autossa on vähintään kiusallinen. Molemmat ovat lähes puhumatta ja vilkuilevat taukoamatta auton ikkunoista ulos pimeyteen. Moinen ujous on tyypillistä suomalaisille, linja-autossa voidaan hädin tuskin ilmaista oma pois jääminen vieressä istuvalle toiselle suomalaiselle. Bonnie sekä Clyde molemmat hyräilevät vähän väliä yrittäen rikkoa hiljaisuuden, mikä osoittaa suomalaistenkin halua virittää keskustelua, mutta rohkeus sen aloittamiseksi usein vain puuttuu.

Automatkan mittaa paljastuu vähitellen molemmilta salaisuuksia, kuten se, että Bonniella on lapsia ja että Clyde on päässyt juuri vankilasta. Salailua voidaan pitää myös suomalaiseen identiteettiin kuuluvana, sillä keskustelun puutteen vuoksi omista asioista puhuminen tuntuu erityisen vaikealta.

 

Suomi on pieni pohjoinen maa, joka tuntuu olevan hieman syrjässä muusta Euroopasta. Ulkopuolisuuden tunne näkyy mm. Bonnien ja Clyden mennessä käymään hienossa ravintolassa: heistä tuntuu, että kaikki tuijottavat heitä ja huomaavat, etteivät he kuulu joukkoon. Samaa voi ehkä ajatella Eurooppaan tai muualle ulkomaille matkaavista suomalaisista, jotka eivät tunnu sopeutuvan muihin.

 

Vaikeuksista huolimatta Bonnie ja Clyde pysyvät yhdessä loppuun asti. Tämä kuvastaa suomalaisten ”kaveria ei jätetä” -asennetta. Suomalaiset voivat olla juro ja vähäsanainen kansa, mutta kun tulee tosi kyseeseen, suomalaiset eivät toisiaan hylkää. Uskonnollisuus näkyy myös näytelmän lopussa Bonnien ja Clyden traagisessa kuolemassa. Siinä tuodaan esiin, kuinka pari on  päässyt taivaaseen, paikkaan, jonne kaikki ovat tervetulleita ja jossa he ovat  hyväksyttyjä. Usko taivaaseen pääsemiseen liittyy vahvasti kristinuskoon, joka on vaikuttanut suuresti suomalaisen identiteetin kehittymiseen.

 

Lavastukseen ja rekvisiittaan kuuluu oleellisesti vanha auto. Tämän voitaisiin ajatella liittyvän suomalaiseen ajokulttuuriin, jonka keskeinen piirre on, että lähes jokaisella on auto ja ilman sitä  ei oikeastaan pärjää. Bonnien tuskaillessa, kuinka pääsisi töistä kotiin, kun viimeinen bussikin on mennyt, ratkaisuksi tulee amerikanrauta. Bonnien ja Clyden myöhemmin suistuessa tieltä metsään voidaan huomata myös suomalaiseen autoilukulttuuriin kuuluvaa hurjastelua. Metsässä ollessaan Bonnie ja Clyde taas tuovat esiin rakkauden luontoa kohtaan, joka on tunnetusti suomalaisuuden tyypillinen piirre.

 

Näytelmän musiikki on  suurimmaksi osaksi ulkomaalaista, erityisesti pohjoisamerikkalaista. Tämä saattaa viitata suomalaisten ihannointiin amerikkalaista kulttuuria kohtaan. Myös pikaravintolat ovat stereotyyppisesti liitettävissä amerikkalaiskulttuuriin – juuri pikaruokaketjua edustavassa paikassa Bonnie on näytelmän alussa työskennellyt. Ruokailuun liittyvä piirre kertoo suomalaisten elämänmenon ja suomalaisen kulttuurin muuttumisesta yhä länsimaisemmaksi.

 

Näytelmän yleiskuva antaa ymmärtää, että suomalaiseen identiteettiin kuuluvat salaisuudet, toisten tukeminen, oman valtion arvostus ja toisten maiden ihannointi sekä luonnon tärkeys. Halu olla riippumaton on myös yksi näytelmän motiiveista, jolla voidaan kuvata suomalaisten tahtoa olla itsenäisiä ja vapaita päättämään omista asioistaan.  Vapaus on osa suomalaisuutta!

Artikkelin kirjoittaja

Ole hyvä ja kommentoi omalla nimellä hyvien tapojen mukaisesti.

Jätä kommentti