Lääketieteen opiskelijat työn touhussa labrassa.

Lääketieteellinen tiedekunta eli lääkis on monen haaveena lukion jälkeiseksi opiskelupaikaksi. Suomessa on lääketieteellisiä tiedekuntia jokaisessa kaupungissa, jossa on yliopistollinen keskussairaala: Helsingissä, Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa. Helsingin lääkiksellä on korkein pääsykoepisteraja koko Suomessa. Suomesta voi hakea myös Pohjoismaisiin lääketieteellisiin.

Hilla Pyötsiä pääsi kovalla työllä Helsingin lääkikseen. Pääsykokeissa hän tarvitsi lukion fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Pääsykoemateriaalina on nykyään lukion oppimäärä fysiikasta, kemiasta ja biologiasta. ”Matematiikankin osaaminen on hyödyllistä, sillä pääsykokeessa on viime vuosina ollut paljon laskuja ja ilman matematiikan ymmärtämistä voi laskujen tekeminen olla hyvinkin vaikeaa,” kertoo Hilla Pyötsiä.

Itse lääkiksessä ei laskinta pahemmin tarvita, mutta hyvistä kemian – etenkin biokemian - ja ihmisbiologian taidoista on hyötyä. Lukion biologiassa ei käsitellä ihmisen biologiaa kovin kattavasti, ja senpä takia muun muassa ne, jotka ovat lukeneet vanhaa pääsykoekirjaa Galenosta, ovat ehkä keskimäärin korkeammalla lähtötasolla tämän suhteen. ”Nämä erot opiskelijoiden välillä tulevat kuitenkin tasaantumaan, jos ja kun pääsykoemateriaali pysyy samana,” Hilla pyötsiä kertoo omista kokemuksistaan Helsingin lääkiksestä.

”Harva pääsee ensimmäisellä kerralla lääkikseen, joten hakijalta kannattaa löytyä pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Pääsykokeeseen vaadittava sivumäärä on todella laaja ja sen omaksuminen voi kestää pitkään. Lisäksi on hyvä, että lääkikseen hakeva pohtisi, onko hän kypsä alalle ja onko hänellä sopivia ominaisuuksia lääketieteen opiskeluun. Tiettyihin asioihin tottuu kyllä ajan kanssa, mutta jos esimerkiksi pelkää kuollakseen verta, niin kannattaa miettiä asiaa uudelleen”, sanoo Hilla Pyötsiä.

Ensimmäiset kaksi vuotta lääkiksessä opiskellaan kirjoista muun muassa anatomiaa eli ihmiskehon rakennetta, fysiologiaa eli miten kaikki ihmiskehossa toimii, farmakologiaa eli lääkkeiden vaikutusta elimistöön, biokemiaa, solubiologiaa yms. Sen jälkeen alkaa kliininen vaihe, jossa opetellaan terveydenhuollossa tarvittavia tietoja ja taitoja muun muassa potilaita tutkimalla. Kliinisessä vaiheessa vietetään siis paljon aikaa sairaaloissa ja ollaan hyvin paljon tekemisissä potilaiden kanssa. Tämä vaihe kestää aina valmistumiseen asti.
Lääkikseen pääsee joka vuosi vain 1/5 hakijoista, ja hakijoiden määrä kasvaa koko aika. Monet yrittävät lääkikseen vielä  yli kolmekymppisinä. ”Jos todella haluaa lääkikseen, niin totta kai kannattaa jaksaa lukea, kunnes pääsee sisään! Lopulta kova työ palkitaan”, kannustaa Hilla Pyötsiä. Suoraan ja lyhyesti sanottuna lääkis on niille, jotka suostuvat tekemään työtä unelmiensa eteen.

Tähteä odotellessa osa paikalla olleista epäröi tähden olevan myöhässä useita tunteja, kuten hän oli huhujen mukaan tehnyt muualla. Tähti myöhästyi hieman, mutta syynä luultavasti oli ennen konserttia järjestetty fanitapaaminen. Ennen konsertin alkua kuului iso pamahdus, joka sai luultavasti joka ikisen 12 000 fanin huomion. Taululle tuli minuutit ja sekunnit näkyviin. Aikaa näkyi taululla 10 minuuttia. Koko sali raikui, eikä olisi voinut uskoa, että suomalaisista beliebereistä lähtisi niin paljon ääntä. Salista kuului huutoa ja kirkumista 10 minuuttia.  Kun taulu näytti aikaa 00.00.00, Justin Bieber laskeutui korkealta valkoisessa puvussa enkelisiipineen.

Keikan lavastuksen eteen oli nähty paljon vaivaa.

Sali täyttyi itkusta ja huudosta. Aloitus oli siis mahtava. Kukaan paikalla olleista ei tainnut enää edes muistaa pientä myöhästymistä, sillä kaikki, mitä he halusivat siltä illalta, oli heidän edessään. Konsertin aikana Justin lauloi uusimmalta Believe-levyltään kappaleita, mutta myös vanhalta levyltään joitakin lauluja. Koko show oli hyvin suunniteltu miltei jokaista yksityiskohtaa myöten.

Mielestäni Justin osoitti olevansa erittäin monipuolinen. Hän tanssi ja lauloi rytmikkäitä biisejä, kuten ”All around the world” ja  ”As long as you love me”. Hän osoitti myös pystyvänsä esiintymään akustisesti soittaessaan itse kitaraa, kuten kappaleissa ”Fall” ja ”Be alright”. Keikan aikana nähtiin myös tähden oma rumpusoolo, jolla Justin osoitti hänen monipuolisuutensa. Suomen keikalla hän perinteiseen tapaansa toi fanin lavalle ja lauloi biisin ”One less lonely girl”, mikä sai aivan varmasti monen erittäin kateelliseksi. Justin onnistui kuitenkin osoittamaan rakkauttaan kaikkia suomalaisfaneja kohtaan. Konsertin aikana Justin riisui paitansa, heitti yleisölleen vesipulloja ja takkinsa. Kaiken kaikkiaan show oli odotuksen ja maksamisen arvoinen.  Se osoitti, että Justin Bieber on syystäkin yksi maailman suosituimmista teinitähdistä.

11E-luokan oppilaat ja musiikin ryhmä ovat valmistaneet teatteriesityksen Keväällä isä sai siivet. Näytelmä on tehty Tomi Kontion teoksen Keväällä isä sai siivet ja Michael Baranin dramatisoiman näytelmän pohjalta. Esityksen ovat ohjanneet Mia Kohi ja Eija Mikkonen. Keväällä isä sai siivet -produktion ensi-ilta on 14.5.2013 klo 19.00 Pohjois-Tapiolan lukion salissa.  Muut näytökset ovat 15.5. klo 13.15 ja 19 sekä 16.5. klo 9.30.

Keväälä isä sai siivet kertoo kahdesta veljeksestä Tomista ja Timosta, joiden isä saa siivet selkäänsä ja katoaa maan alle. Koska poikien isä katoaa, joutuvat pojat Huostolaan, jossa on muitakin outoja kokemuksia kokeneita lapsia ja julmia kasvatusmenetelmiä käyttävä Raakel Vastapöksy. Näytelmä kertoo, miten pojat ja muut Huostolan lapset selivittävät tien perheidensä luo Austraasiaan.

Pääosaa Tomi Kokkoa näyttelee Kaius Kiiras ja hänen veljeään Timo Kokkoa Pipsa Ilpala.

Kirjan kuvitteellinen päähenkilö on ranskalaissyntyinen keski-ikäinen mies, joka kutsuu itseään Humbert Humbertiksi. Kirja ikään kuin kerrotaan tositarinana, jota Humbert kirjoittaa muistelmina milloin psykopaattien osastolta, milloin eristyssellistä. Hän haluaa kirjan tulevan julkaistuksi vasta Lolitan kuoleman jälkeen. Kirjan esipuheessa Humbertin kerrotaan kuitenkin kuolleen sepelvaltimon tukokseen jo vuonna 1952 ja Humbertin ”rakastetun”, nuoren Dolores Hazen menehtyneen jonkin aikaa hänen jälkeensä 17-vuotiaana synnytykseen.

Humbert Humbert on älykäs ja charmantti mies, joka on ammatiltaan kirjallisuudentutkija. Ammatti tulee esiin hänen hyvin rikkaassa ja taitavassa tavassaan kirjoittaa, joka tekee kirjan lukemisesta kaikessa kauheudessaan hyvin palkitsevaa. H.H. ei voi seksuaalisille taipumuksilleen mitään, mutta on siksi vaikea ymmärtää, miksi hän ei edes yritä toimia oikein.

Juonellisesti kirja on jaettu kahteen osaan, joista kumpikin sisältää kaksi osaa. Alussa on Humbertin elämä ja ajatukset ennen ”Lolitaa”, suhde esiteini-ikäisenä nuoreen Annabeliin, joka kuolee traagisesti tuberkuloosiin, onneton avioliitto, joka päättyy Humbertin hermoromahdukseen, ja päätös aloittaa elämä uudestaan Uudessa-Englannissa.

Yhdysvaltoihin lähdettyään hän päätyy sattuman kautta alivuokralaiseksi eräälle leskinaiselle, Charlotte Hazelle. Charlottella on 12-vuotias tytär Dolores, johon Humbert hullaantuu täysin. Hän tarkkailee tyttöä kaiken aikaa ja pitää samalla päiväkirjaa, mutta ei kuitenkaan toteuta mielitekojaan. Humbert suunnittelee Charlotten murhaa saadakseen Doloresin omakseen, mutta Charlotte sattuukin kuolemaan sopivasti ja Humbertista tulee näin ollen Doloresin huoltaja.

Kirjan toisessa osassa Humbert ja Lolita autoilevat ympäri Amerikkaa ja Humbert käyttää Lolitaa jatkuvasti hyväkseen. Viimeinen osa on elämä Lolitan jälkeen, joka huipentuu Humbertin mielenterveyden totaaliseen järkkymiseen ja kohtaukseen, jossa Humbert murhaa Clare Quiltyn, miehen, joka on auttanut Lolitan pakoon.

Humbertin rakkaus keskenkasvuiseen tyttöön on yksipuolista, tukahduttavaa ja tuhoisaa. Hän ei halua rakkautensa kohteelle hyvää, vaan hänen tarkoitusperänsä ovat täysin itsekkäitä. Hän myöntää tekojensa tuomittavuuden ja julmuuden, mutta silti hänen suurimmat pelkonsa ovat kiinnijääminen ja se, että Lolita kasvaa aikuiseksi ja lakkaa olemasta viehättävä lapsi.

Romaanin yksi mielenkiintoisin ominaispiirre on se, että kertoja ei ole luotettava. Hän kuvaa nuoret viehättävät tytöt nymfetteinä, pieninä viettelijättärinä, jotka ovat omalta osaltaan täysin vastuussa. Humbertin sairas mieli ilmenee muun muassa juuri lasten syyllistämisessä, vaikka todellisuudessa lapset ovat täysin syyttömiä Humbertin mielitekoihin. Lolita ei käytä Humbertin riutuvaa himoa hyväkseen. Hän oireilee, koska hän on onneton, yksinäinen ja väärinymmärretty lapsi, joka ei saa kasvaa normaalissa ja terveessä ympäristössä. Kertojan lopullinen mielen järkkyminen ilmenee aistiharhoina ja todellisuuden ja mielikuvituksen sekoittumisena.

Pedofilia on niin vihattua ja kuvottavaa siksi, että uhrina on täysin puolustuskyvytön lapsi. Fantasioissaan Humbert haaveilee Lolitan pysyvän ikuisesti hänen luonaan ja synnyttävän hänelle uuden pikku nymfetin. Todellisuudessa Lolita on iloinen päästessään pois karmean huoltajansa luota. Humbert tuhoaa lapsen elämän, mutta hän ei tee sitä pahuuttaan, vaan koska hän on sairas. Suurin osa pedofiileistä salaa identiteettinsä ja mielihalunsa, koska tietää paljastumisen vaarat. Salaaminen on kuitenkin uuvuttavaa, ja taakka on raskas kantaa yksin. Onneksi osa heistä hakee apua ja saa helpotusta esimerkiksi terapiasta.

Nabokovin Lolita on klassikko sekä mahtavan lumoavan kielenkäyttönsä että aran aiheensa vuoksi. Vaikka Humbertin tekoja ei ole tarkoituskaan hyväksyä, lukija voi silti ymmärtää tuota sairasta, pakkomielteistä, mutta myös herkkää miestä. Tämä antaa himojensa ottaa hänestä vallan, ja hänen väärä valintansa muuttaa mukavan miehen omistushaluiseksi ja neuroottiseksi hirviöksi. Romaani kertoo surullisen tarinan, jossa on onneton loppu. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, jos Humbert olisi hyväksynyt totuuden ja valinnut oikein.

2. sormus

3. puu

4. majava

5. oranssi

6. bileet

7. Timo Soini

8. vapaus

9. kauneus

10. taide

Jere:

1. Jouttis 2. sormi 3. oksa 4. hampaat 5. keltainen 6. kemut 7. sonni 8. Amerikka 9. ruma 10. maalaus

Nimetön:

1. oppikirja 2. Lord Of The Rings 3. runo 4. puu 5. orava 6. inho 7. lakikirja 8. lippu 9. maa 10. kirjallisuus

Iida:

1. Jouttis 2. häät 3. koivu 4. eläin 5. porkkana 6. bisse 7. perussuomalainen 8. Suomi 9. julkkis 10. teos

Jani:

1. rehtori 2. aarre 3. koivu 4. eläin 5. oksennus 6. kännit 7. perussuomalainen 8. monarkia 9. nainen 10. maalaus

Henri:

1. läksy 2. häät 3. metsä 4. puu 5. Hollanti 6. triksut 7. persut 8. emmä tiiä 9. missi 10. taulu

Wilma:

1. läski 2. sormi 3. kesä 4. orava 5. kukka 6. viina 7. kaksoisleuka 8. lintu 9. nainen 10. Picasso

Visa:

1. Kohi 2. Taru Sormusten Herrasta 3. Metsä 4. Pato 5. appelsiini 6. juhlat 7. läski 8. vapauden patsas 9. nainen 10. taidemaalaus

Kapelimestari Hannu Linnun varmaa ohjaamista oli miellyttävä katsoa, jos itse musiikki ei kiinnostanut. Kuva Roni Rekomaa

Yllätyin siis aika lailla kun konsertti alkoi. Ensimmäinen sävellys Giovanni Gabrielin Canzone soitettiin pelkillä vaskisoittimilla. En ihastunut siihen, vaan se oli liian selvää ja enkä saanut siitä otetta. Minusta se ei ollut niin monipuolistakaan, vaikka viisi vaskiryhmää kilpailivat soitollaan kuulijoista. Tilaa oli kuitenkin käytetty mestarillisesti hyväksi.

Luciano Berion sävellys Sinfonia oli mahtavaa ja kaunista kuin myös uhkaavaa kuultavaa. Vaikka soittimien laulu oli hajanaista, siinä oli jotain mystistä, mikä piti kiinnostuksen yllä alusta loppuun. Tämä ei  ystäviäni kuitenkaan tuntunut miellyttävän niin paljon kuin vaskisoittimien laulu oli tehnyt.

Kapellimestari Hannu Lintu ja mezzosopraano Virpi Räisänen kuunnelluttivat meillä Luciano Berion  sävelmän Folk Songs, johon tuli lopuksi mukaan tanssiakin, mikä oli kylläkin enemmän huvittavan näköistä kuin juhlavaa. Ehkä se oli turha lisäys.

Lopuksi kuulimme Disneyn piirretyistä tuttua soittoa Ottorino Respighiltä Rooman Pinjat, jota oli helpompi seurata. Se oli kiinnostavaa ja virkistävää kuultavaa. Mielikuvitustaan käyttämällä pystyi luomaan tarinoita musiikin ympärille, mikä teki kuuntelusta vielä herkullisempaa. Tässä sävelmässä se oli helppoa.

Jos totta puhutaan, niin en tiedä. Omasta mielestäni jääkiekko on täysin tylsää. Luistellaan jäällä täyttä vauhtia ja lyödään pientä mustaa kiekkoa verkkomaaliin. Mitä hauskaa siinä on? Ihmisenä, joka ei harrasta tai fanita urheilua, en vain ymmärrä jääkiekon ”hienoutta”. Sehän on ajatukseltaan täysin samanlaista kuin esimerkiksi salibandy tai jalkapallo, eri pelityylillä vaan. Mitä järkeä on siinä, että maassa on paljon urheilulajeja, jotka muistuttavat toisiaan melko paljon? Eikö yksi laji riitä?

Entäs sitten MM-jääkiekko?  Mikä siinä on ärsyttävää? Juuri se suuri hypetys ja spekulointi. Voittaako Suomi vai ei? Kuka pärjää ketä vastaan? Maailmanmestaruuskisojen aikaan valtaosa ei juuri muusta puhukaan kuin lätksästä. Televisiokin on täynnä jääkiekkomainoksia. Se on ärsyttävää. Maailmassa on muitakin asioita, jotka ovat varmasti kiinnostavampia kuin lätkä, kuten kirjallisuus tai maailman politiikka ja tapahtumat. Mutta ei, jääkiekko ja tuleva menestys menee kaiken edelle. Sitä paitsi mitä merkitystä maailmanmestaruudella on? Se on vain titteli. Siitä ei saa kuin pystin ja mainetta, ei mitään sen ihmeellisempää. Seuraavana vuonna joku muu maa ottaa tittelin itselleen vuodeksi. Eli toisin sanottuna maailmanmestaruuden voitto on suuri ilo ja riemu vain vuoden ajan. Kun sen menettää, ei mestaruutta  sen kummemmin enää muistella. Ei mitään järkeä koko touhussa.

MM-jääkiekosta löytyy vain yksi hyvä puoli: kun se loppuu. Kisat ovat ohi, ihmiset rauhoittuvat lätkäriemusta ja jääkiekko unohtuu vuodeksi. Rauha on maassa. Sitten voikin ruveta odottamaan Euroviisukilpailuja. Kyllä taidokkaan musiikin kuunteleminen tyhjänpäiväisen jääkiekon voittaa.

Ykköset vastaan kakkoset -kilpailussa oli oppilaiden tarkoituksena änkeytyä mahdollisimman tiiviisti patjoille. Ykköset veivät voiton. Oppilaat haastoivat opettajat kolmeen erilaiseen mittelöön. Ensimmäisessä heidän piti piirtää kuva ja muut kilpailijat arvailivat, mikä se voisi olla. Toisessa kilpailussa piti tunnistaa paikkoja koulusta. Viimeinen taistelu oli haastavin ja hauskin, reikä seinässä. Loppujen lopuksi oppilaat voittivat kunniakkaasti koko mittelön. Rieha onnistui hyvin, ja paikalla olleilla oppilailla oli ratkiriemukasta.

Tutorit mainostivat vappuriehaa hienoilla julisteilla.

Otto Hietanen ja Daniel Daoud avasivat tapahtuman.

Intensiivistä änkeytymistä ykköset vastaan kakkoset -kilpailussa.

Mia Kohi lentää reiän läpi, Matti-opo perässä.

Pukukilpailun voittivat Soja Erola ja Anni Lampila upeassa tiikeripuvussaan.

Areenalle kävellessä takana ja edessä säestävät eri versiot Suomen kannatuslauluista. Mitä lähemmäksi hallia tulee, sitä kovemmaksi meteli yltyy. Hallin ulkopuolelta löytyy monia kojuja, joissa yritetään kaupata kaikenlaista roinaa MM-kisoihin liittyen. Kuitenkin moni vain suunnistaa niiden ohitse sisäänkäyntiä päin lippu kourassa, onhan ottelu pian alkamassa…

Sisällä hallissa tunnelma on nousussa, nimittäin eilinen (pe 3.5.13) avausottelu Saksaa vastaan oli päättynyt Suomen jatkoaikavoittoon. Nyt olisi luvassa vielä jännittävämpi peli Slovakiaa vastaan, joka on Saksaa vahvempi vastus. Kuinka valmiita Leijonat ovat, kun edellisestä pelistä on vain 24 tuntia? Mutta ei itku auta markkinoilla, kun kyseessä on maailmanmestaruuskilpailut. Pelaajien esittelyt kuuluvat jo käytävälle, mikä tarkoittaa ottelun alkamista. On siis aika etsiä paikat ja virittäytyä kisatunnelmaan loppuunmyydyssä hallissa!

Ottelu alkaa perinteisesti molempien joukkueiden kansallislauluilla, joiden jälkeen on aika tiputtaa kiekko jäähän ja käynnistää Suomi - Slovakia-taistelu!

1. erä

Suomen peli alkaa tahmeasti, ja vaikuttaakin, että ensimmäinen erä oli melkeinpä Slovakia vastaan Suomen maalivahti, ensikertalainen Antti Raanta, joka kuitenkin pitää maalin puhtaana. Vaikka Suomi ei vakuuttanut ensimmäisessä erässä, kellot pysähtyvät ajassa 11.28, kun Juhamatti Aaltonen siirtää Leijonat 1-0 johtoon. Loppuerän hyvistä maalintekoyrityksistä huolimatta mitään ei saada aikaiseksi, ja ensimmäiselle erätauolle mennään Leijonien niukassa yhden maalin johdossa.

2. erä

Toinen erä alkaa taas kerran Slovakian painostuksella, eikä Suomella paljoa paikkoja löydy. Erän puolessa välissä Slovakian maalivahti Rastislav Stana on kerännyt vain yhden torjunnan, mikä kertoo karua kieltä Leijonien maalipaikkojen vähäisyydestä. Mutta ei toisessa päässäkään hurrata, nimittäin sielläpä Raanta on esittelemässä torjumistaitojaan, ja hänen ansiostaan Leijonat ovat näinkin hyvin pelissä mukana. Loppuerän kuluessa on Suomen vuoro hallita peliä, mutta Stana ei myöskään jää varjoon torjunnoillaan. Erä päättyy torikokoukseen Slovakian maalin takana. Kohtaus syntyi taklauksesta, joka tapahtui summerin huudon jo soitua. Tumppujen esittelyn jälkeen siirrytään toiselle ja viimeiselle erätauolle edelleen tilanteessa 1-0 Suomelle.

3. erä

Ensimmäinen erä oli Slovakian, toisessa erässä oli tasaisempaa meininkiä, onko siis viimeinen ja ratkaiseva erä Suomen? Ottelu alkaa vihellyskonsertilla, kun toisen erän rähinän jälkeiset penaltit (jäähyminuutit) julkaistaan taululle. Leijonat lähtevät pelaamaan alivoimaa heti erän alussa, mutta slovakialaiset eivät osaa hyödyntää tilaisuuttaan. Se olisi ollut kannattavaa, nimittäin heti jäähyjen jälkeen ajassa 42.09 Petri ”Konna” Kontiola tekee Suomelle 2-0 maalin ja Hartwall Areena räjähtää! Erän edetessä Raanta hurmaa edelleen upeilla torjunnoillaan ja kysymys kuuluukin: pystyykö ensikertalainen Leijona-maalivahti pitämään nollapelin? Se olisi uskomatonta. Slovakia yrittää vielä nousta haastamaan Suomea, mutta joukkueen virta on jo aivan kulutettu. Loppusummeri soi. Suomi voittaa slovakian 2-0, ja täydet 3 pistettä ovat plakkarissa!

”Ei Raantaa rakkampaa”

Leijonien voiton avain löytyy tolppien välistä; Antti Raanta palkitaan Suomen joukkueen parhaana pelaajana ansaitusti. Yleisö osoittaa kunniaa ensikertalaiselle, josta Raanta on silmin nähden liikuttunut. Slovakian joukkueen parhaimpana palkitaan maalivahti Stana, joka myös ansaitsi huomionosoituksen. Ei hänkään huonosti pelannut. Vaikka Leijonat voittivat ottelun, parannettavaa löytyy vielä rutkasti. Nyt siis katse kohti seuraavia otteluita ja kaasu pohjaan!

Laadukkaampaa livenä

Itse jo pienestä asti jääkiekko-otteluissa käyneenä kyseinen peli oli vain yksi muiden joukoissa, mutta kyllä se aina syventää hymykuoppia, kun kuulee pääsevänsä paikan päälle. Tunnelma hallilla on täysin erilainen verrattuna kotikatsomoihin. On aina mahtavaa ”kuulua mukaan joukkoon”, kun koko halli räjähtää maaleihin. Hienointa maaotteluissa on se, että silloin unohdetaan, kuka kannattaa mitäkin SM-liiga-joukkuetta. Silloin kaikki yhdessä kannustavat Leijonia voittoon, oli sitten HIFK- tai Blues-fani. Pari riviä alempana näin Ässät- ja Jokerit-fanien tanssimassa maalin jälkeen yhdessä. Silloin ei voi muuta kuin nauraa ja nyökätä sanonnalle, että jääkiekko yhdistää ihmisiä.

Vaikka MM-otteluiden hinnat huimaavatkin päätä, kuinka monta kertaa on mahdollisuutta kotimaassa päästä maailmanmestaruuskilpailuja seuraamaan? Jos on todellinen lätkäfani, hinta ei paljoa kirpaise. Varsinkaan, kun kotikisat järjestyvät noin kerran vuosikymmenessä. Hyvät pelit menevät nopeasti nenän ohitse, jos epäröi. Hanki siis paikkasi täysissä yleisöissä ajoissa ja todista itse paikan päällä, miksi jääkiekko on Suomen kansallisurheilu.

Let’s play hockey!