Teatterin ja musiikin yhteisproduktio ”Pikkasen sekasin” esitykset olivat huhtikuussa 2017 Studioteatterissa.

”Pikkasen sekasin” kertoo nuorista, joiden elämässä tapahtuu vähän liian paljon vähän liian lyhyessä ajassa. Näytelmässä Aleksi, Kärjes ja Iiris jakavat elämänsä vaikeampia muistoja toisillensa joutuessaan korvaamaan yhdessä psykologian töitä. Käsikirjoitus syntyi koko työryhmän valitseman teeman pohjalta.

Esitys on kokonaan musiikkiryhmäläisten säveltämä ja esittämä, ja lavalla nähdään huikeita laulu- ja tanssikohtauksia.

Kuvagalleria

Produktiossa mukana

  • Ohjaus: Katri Kostiainen
  • Käsikirjoitus: Anni Vuonnala, Veera Roine, Katri Kostiainen
    • Käsikirjoituksen ideoinnissa ovat olleet mukana Ruweyda Abdi, Marianna Juvani, Oona Rantanen ja Topi Kuoppamäki.
    • Käsikirjoitus on syntynyt koko työryhmän valitseman teeman pohjalta.
  • Koreografia: Saku Peippo, Jenna Tynkkynen
  • Puvustus ja tarpeisto: Emmi-Maria Kuusela, Ruweyda Abdi, Laura Mets, Lucia Strodel, Tiia Parmanen
  • Maskeeraus, kampaukset: Emmi-Maria Kuusela, Tiia Parmanen, Ruweyda Abdi, Lucia Strodel, Oona Rantanen
  • Lavastus: Anni Vuonnala, Veera Roine, Emmi-Maria Kuusela, Topi Kuoppamäki, Saku Peippo, Juuso Sarhimaa, Lauri Pajumäki
  • Valokuvaus, käsiohjelma, juliste, markkinointi: Marianna Juvani, Laura Mets
  • Valosuunnittelu ja -tekniikka: Atte Leskinen, Katri Kostiainen
  • Äänitekniikka: Juuso Sarhimaa
  • Musiikin ohjaus: Kati Laakso
  • Sävellykset ja sanoitukset: Niklas Alasuutari, Teemu Heino, Eemeli Ilpala, Lauri Ranne, Anni Vuonnala
  • Taustat: Mikko Nikkanen, Juuso Sarhimaa, musiikin 2. kurssin opiskelijat
  • ​​Muusikot
    • Niklas Alasuutari lyömäsoittimet ja kitara
    • Teemu Heino, kitara
    • Mikko Nikkanen, kitara ja elektroniikka
    • Oona Rantanen, trumpetti
    • Lauri Ranne, basso
    • Lucia Strodel, laulu
    • Anni Vuonnala, piano ja kitara
    • Frans Wirtanen, sähkökitara

Rooleissa

  • Aleksi: Saku Peippo
  • Iiris Linna: Jenna Tynkkynen
  • Eelis Kärjes: Topi Kuoppamäki
  • Lemmikki: Laura Mets
  • Yhdeksän: Juho Karmala
  • Opo: Ruweyda Abdi
  • Tanja, Kärjeksen äiti: Marianna Juvani
  • Leopold, Kärjeksen isä: Max Porra
  • Oppilaat Kärjeksen yläkoulussa: Lucia Strodel, Anni Nikkilä
  • Opettaja Kärjeksen yläkoulussa: Dan Gerdt
  • Minna, Aleksin äiti ja Linnan äitipuoli: Anni Nikkilä
  • Arto, Linnan ja Aleksin isä: Dan Gerdt
  • Eeva, Linnan uusi äitipuoli: Oona Rantanen
  • Elina, Linnan uusi siskopuoli: Veera Roine
  • Noora, Linnan yläkoulukaveri: Anni Vuonnala
  • Emma, Linnan yläkoulukaveri: Oona Rantanen
  • Alisa, Aleksin ex-tyttöystävä: Lucia Strodel
  • Tanssijat painajaisessa: Saku Peippo, Oona Rantanen, Lucia Strodel, Topi Kuoppamäki, Juho Karmala, Jenna Tynkkynen

Yleisöpalautetta

Aleksia näytelleen Saku Peipon energia ja keskittyminen oli koko esityksen aivan katossa. Hänestä huokui esiintymisen halu ja palo, sitä oli ihana seurata.

Topi Kuoppamäki oli uskottava ja sopiva Kärjeksen rooliin. Kärjeksen ja hänen mielikuvitusystäviensä Lemmikin ja Yhdeksännen näyttelijöiden välinen kemia ja yhteistyö toimi todella hyvin. Kontakti oli, mutta siinä oli hyvä häilyvä raja todellisuuden ja epätodellisuuden välillä.

Lemmikki (Laura Mets) ja Yhdeksän (Juho Karmala) olivat todella mielenkiintoisia hahmoja, ja mysteeri näistä kahdesta hahmosta säilyi kiinnostavana koko esityksen ajan.

Lucia Strodel Alisana eli todella hyvin hetkessä ja eläytyi loistavasti. Varsinkin Alisan viimeisessä kohtauksessa tunteet kuohuivat ja ne välittyivät yleisöön. Erokohtauksessa ei ollut mitään suurempia hienouksia lavalla kuin kaksi ihmistä ja se riitti.

Lempihahmoni näytelmässä oli Max Porran esittämä Leopold. Vaikka hän oli vain erittäin lyhyen ajan näyttämöllä, hän siinä ajassa ehti tehdä vakuuttavan roolisuorituksen. Max esitti juuri sellaista isää, minkä toivoisi itselläkin olevan (ymmärtäväinen, rauhallinen ja hellä).

En voi muuta kuin ylistää musiikki- ja tanssikohtauksia. Musiikki oli erittäin osuvaa, hyvin suunniteltua ja soittajat olivat selvästi harjoitelleet hartaasti. Jokainen kappale sopi kohtauksiin kuin nappi silmään.

Loppubiisi jäi soimaan päähän pitkäksi aikaa ja lopputanssi oli ihanan kliseinen, mutta äärettömän taitavasti toteutettu.

Olin vaikuttunut siitä, että esitys on itse käsikirjoitettu ja ideoitu koko ryhmän kanssa. Esityksen aihe ja idea välittyivät katsojalle ja oli mielestäni hyvin esille tuotuja ja ajateltuja. Näyttelijät ja käsikirjoittajat käsittelivät raskasta aihetta hyvin, ymmärrettävästi ja sopivan kevyesti, mutta kuitenkin turhaan kaunistelematta.

Käsikirjoitus oli hienosti toteutettu. Näytelmässä oli nokkelia ratkaisuja, joita oivalsi vielä esityksen jälkeenkin. Pidin käsikirjoituksessa siitä, että mielenterveyshäiriöillä ei oltu lähdetty tekemään sitä kliseisintä tietä, vaan osoitettiin, miten mielenterveyshäiriö kehittyy, miten se vaikuttaa elämään, miten se voi alkaa, miten se vaikuttaa ja minkälaista arki on.

Näytelmän kulku oli looginen ja selkeä. Kolmen nuoren tarinat sointuivat hyvin yhteen ilman, että olisi tullut sellaista tunnetta, että katsoisi samaa tarinaa kolmen eri pääosan esittäjällä. Tarinat olivat erilaisia ja kiinnostavia. Jännityksellä yleisössä aina odotti, että mikä tarina toisella hahmolla on kerrottavana. Tarinat koskettivat ja vaikuttivat, mutta pientä komediaakaan ei unohdettu.